Kas näin pidän lupaukseni

Arvoisa olio Laakeri pyysi lausui minulle jälleen kohtalokkaat sanat "Laita se sun blogiis", jotka ovat siis lähes yhtä kohtalokkaat kuin esimerkiksi "Tilataan se". Tämä johtuu luultavasti siitä, että meidän Laakerimme ei yksinkertaisesti jaksa kirjoittaa näiden videoiden nimiä ylös. Enpä minä toisaalta valita, tuovathan nämä ns. turhatkin postaukset kuolleeseen blogiini hieman eloa. Tammikuu saattaa peräti näyttää aktiiviselta.

Pitemmittä puheitta kuitenkin tähän STP-taiteen huipentumaan. Matki kyseinen video sitten p3ntavuksen tyyliä tai ei, on Neronliemaus yksi viime aikojen villeimmistä ja kuumimmista STP-tapauksista (ehkä siksi koska kukaan muu ei ole julkaissut mitään pitkään aikaan... Olisi tämä aktiivisempinakin aikoina kuitenkin huippulaatua!).

Nauttikaa Häntäheikkimiehen sarkastisista kommenteista.

Lavineten The Kässärin (kyllä minä sille jotain nimeä jossain vaiheessa rupean kehittämään, ällös peljätkö!) betaaminen etenee hitaasti ja varmasti. Muutenhan ei moista prosessia edes viitsisi mainita, ellen olisi huomannut mysteerisiä yhtäläisyyksiä tarinan ja erään toisen ilmiön välillä. Tähän mennessä edennyt reissu nimittäin muistuttaa lääkärillä käyntiä. Sitä vaan mennään käymään lääkärin/jonkun hämärän hahmon luona siinä toivossa, että tämä saisi ammattitaitonsa ansiosta jotain aikaan, mutta toiveiden täyttämisen sijaan lääkäri/hämärä hahmo toteaa olevansa kykenemätön tekemään yhtään mitään (vaikka todellisuudessahan tämä vain haluaa äkkiä kahvitauolle eikä työuupumuksen ja ylityöllistämisen takia jaksa tehdä diagnoosia) ja lausuu kylmänviileästi: "Mä pistän sulle ton lähetteen tonne labraan/toiseen terveyskeskukseen/minne tahansa/jonkun papin temppeliin/jonnekin metsämajaan." Tässä seuraavassa pisteessä päähenkilö/terveydenhoitopalveluiden hyödyntäjä joutuu kohtaamaan kylmän ja epäluuloisen vastaanoton (etenkin jos kyseessä on labra!). Tänne pisteeseen et todellakaan ole tervetullut, mutta pakkohan homma on hoitaa pois alta. Sitten matka jatkuu pisteestä toiseen, ja jokaiseen päähenkilömme on yhä vähemmän ja vähemmän tervetullut, kunnes loppujen lopuksi kunnon diagnoosin sijaan jäljellä on vain sielua kalvava katkeruus ja väärä diagnoosi tehottomine lääkityksineen.

Toisaalta, en ole vielä edes The Kässärin puolessavälissä. Saa nähdä miten tämä terveysasemareissu päättyy.

Mitä se runosuoni nyt sitten oikein tekeekään?

Tuijottaessani ankean autiota blogiani huomaan usein moniakin puutteita, mutta yksi tärkeä merkintätyyppi on päässyt tahalkrhöhömVAHINGOSSA unohtumaan. Vai väittääkö kukaan nähneensä täällä jossain todella taiteellista runomerkintää? Sitä minäkin.

Joku kuolaava olio saattaa muistaa jo edesmenneen Pahan Valtakunnan legendaariset angstimerkinnät, jotka suorastaan hohkasivat syvällisyyttä ja sisäistä tuskaa. Runomerkinnät ovat myös mitä oivin tapa purkaa baskerin alapuolella vellovia aatteita ja tuntemuksia. Antakaamme siis runosuonen pulputa/sykkiä/tukkeutua/hyytyä/kuivua!

Tällä kertaa kaivamme arkiston uumenista esiin mitä sykähdyttävimmän teoksen, joka kulkee nimellä "Sonetti Murmuksen Öxlylle - kirjoittanut Murmuksen Ähzli". Kirjoittaja ottaa teoksessaan tarkkakatseisesti kantaa siihen, kuinka romanttinen lyriikka ah niin usein pursuaa mitä hämmentävimpiä kielikuvia - ainakin jos runotekeleitä tarkkaillaan ulkoavaruuden asukin näkökulmasta. Runoilijat viittaavat huolestuttavan usein meille alieneille täysin vieraisiin ruumiinosiin, vaatekappaleisiin ja piirteisiin niin että koko runosta muotoutuu täysin käsittämätön kokonaisuus. Jatkossa runoilijoiden olisi järkevä siis ottaa huomioon muidenkin galaksien asukkaiden tarpeet! Runon lomaan olisi mitä hyödyllisintä ujuttaa käsitteiden tieteelliset määritelmät niitä kaipaavien luettavaksi. Esim. näin:

Kyynärpääsi (Kyynärpää (lat. cubitus) on kohouma käsivarressa. Sen muodostaa olkaluun sekä kyynärluun ja värttinäluun välinen kyynärnivel, jossa kyynärluu koukistuu ja ojentuu olkaluuta vastaan ja värttinäluu kiertyy kyynärluuta vastaan. - Wikipedia) luinen, muusani alinomainen

Kuten tästäkin esimerkistä huomataan, selitys on mahdollista antaa kaikkia osapuolia miellyttävällä tavalla runon tunnelmaa ja rytmiä lainkaan rikkomatta. 

Mutta antakaamme teille Maan asukeille vihdoinkin asiaa valaiseva esimerkki, jo aikaisemmin nimeltä esitelty koskettava runonpätkä. 

Viehko huljuva murmunuorikkoni

Löntystelee lupaavasti kurluttaen

Tuntosarvista grötinvärisiin lisäulokkeisiin asti 

Hänen tahmea pintakerroksensa mua kiehtoopi

Hänen sisälmyksensä muljahtelevat kutsuen

Oletko jo pukenut yllesi juhlagzonttisi?

Tänään saavun nimittäin kotizlönttiisi

Alkuteos on tietenkin kirjoitettu murmuksi, ja käännöksen laadusta voidaan aina kiistellä. Siitä kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä, että pienet sivuhuomautukset, selitykset, alaviitteet ja kääntäjän huomautukset voisivat olla muutamassa kohdassa tarpeen. Perustallaaja tuskin tajuaa kaikkien murmutermien vivahteikkaat ja intertekstuaaliset viittaukset murmukirjallisuuden postmoderneihin klassikoihin. Ähzlin runokokoelmasta 55 laulua vihreälle setädille on tekeillä uusintapainos, johon kaikki tarpeelliset selitykset on kirjattu. Niinpä ehdotamme, että hankitte tuon teoksen heti sen ollessa mahdollista ja luette runon täydellisen version sieltä.

Näihin tunnelmiin voimmekin tältä erää lopetella. Itse kukin lienee saanut hieman ajattelemisen aihetta pariksi seuraavaksi tunniksi/viikoksi/vuodeksi/elämäksi. Kohdatkaamme jälleen seuraavalla kerralla, kun keksin jotain syvällistä runouden syvällisestä syvimmästä syvänmeren ominaisuudesta. Eli silloin kun minua huvittaa. Siihen voi mennä pitkä aika. Hyi hyi*.

*Käänt. huom. suomeksi 'hei hei'

Hän - on - agentti!!

Krhm. Suonette anteeksi tahi älkää sitten, mutta tältä merkinnältä on turha odottaa yhtään mitään järkevää, sillä minä olen väsynyt ja päivällä tuli taas sekoiltua. Hyvä yhdistelmä.

Suunnittelimme Laakerin kanssa vuoden mahtavimman conin, joka kulkee nimellä Tau-con.

Tässä 8.10 järjestettävässä conissa kaikki Taunusten ystävät ja viholliset pääsevät huristelemaan mielin määrin öisen kuutamon valaisemalla viljapellolla. Sisään pääsee ilmaiseksi, jos tuo mukanaan vähintään kaksi jo valmiiksi panikoivaa takapenkkiläistä. Halvalla lähtevät myös conipaidat, joihin on painettu ainutlaatuinen Taunus-printti ja peltomaisema muistoksi kauhuntäyteisistä conihetkistä. Taunus, vanha auto, älä hajoa!

Ehdimme toki myös suunnittelemaan elokuvan jos toisenkin. Ensimmäinen olkoon tulevaisuuden klassikko "Elämä loppuu kuudelta".

Kyseessä on italialainen elokuva, vaikka ohjaaja ei olekaan italialainen. Kertojakin on ranskalainen. Elokuva kuitenkin alkaa alkuteksteillä ranksalaisen höpöttäessä samalla ranskaksi. Pian ilmestyykin vielä nimetön päähenkilömme, jolla on yllään haalarit ja päässään lätsä. Hän rakastaa vanhalla kitisevällä polkupyörällään polkemista halki italialaisen idyllisen pikkukylän. Matkansa varrella hän tervehtii sydämellisesti hymyillen iäkästä ja tervehenkistä rouva hedelmäkauppiasta, jolta hän saa kaikki appelsiininsa. Hedelmänsä hän menee syömään pieneen aurinkoiseen puistoon, jossa hän kohtaa ongelmaperheestä kotoisin olevan pojan. Tästä alkaa elämäniloinen ja lämminhenkinen 50-luvun Italiaan sijoittuva filmi. 4 ja pual tähtöstä.

Seuraava elokuvaprojekti onkin hieman erilainen. Kyseessä on agenttipätkä, jossa agentti John/Janne mm. ryöstää timantin (mistä seuraa malefaktiivi). Lisäksi ns. väkivaltaiset ihmiset pakottavat Johnin/Jannen ajamaan autoa (Taunusta?).

Se niistä sekoiluista. Katsoin Sotahevosen. Tykkäsin. Suosittelen. Oli hieno leffa. Katsokaa toki. Noin. Se siitäkin.

Lopuksi lausun kirouksen maailman tukkivaisinta ja hidastavinta ja ärsyttävintä keksintöä kohtaan. Ollos kirottu, lastenrattaat.

Ja hyvä musa loppuun.

Nyt se tapahtui.

Mitkään minun tai Lavineten sekavat sörsselinnökset ja väännökset bändin nimestä eivät vedä vertoja tälle aivoja syövyttävälle luomukselle, jonka löysin katsastaessani japaninkielistä wikipedia-artikkelia industrialista. Tässä lahjani teille, oi ei-kovin-arvokas lukijakuntani! Lepuuttakaa pieniä simmujanne näillä kauniilla kirjaimilla!!

Mieltenne pölyttyneissä uumenissa saattaa näinä riemun hetkinä kenties kaikua jotain niinkin syvällistä kuin: "Siis eix tol idiootil muka oo mitää parempaa kirjotettavaa?! Siis klikkasinx mä tän postauxen vaan taas jonku kämäsen musajutun takii?!" Tähän kypsään pohdiskeluun kuuluu vastaus: "Itse asiassa on." Yksi hassu pieni seikka vain estää meikäläisen jatkuvan asiapitoisen päivittelyn. Seikka kulkee nimellä "yliopisto ja vuorokauden rajoittuminen 24:än tuntiin". Voisin kertoa teille lisää hämäristä porukoista, joita päivittäin kohtaamme. Voisin myös kertoa ihastuttavasta kymrin kielestä, joka yhä vain jatkaa minun riemastuttamistani. Voisin kuvailla uutta mattoani, peiliäni jne. Mutta. Mutta kun.

Ehkä Locke Lamoran viimein saavuttaessaan loppunsa saatte lukea täältä blogista jotain järjellistä. Ehkä otan itseäni vain niskasta kiinni ja koetan saada kirjan pian luettua. Kumma kun hyvän kirjan lukeminen kestää kauemmin kuin keskinkertaisen. Ehkä se johtuu liian tarkkaan lukemisesta tai jotain. Pohdiskelkaa vaikka sitä ennen pehkuihin painumista. Minä en ainakaan.

Historiallinen postaus

Siksi historiallinen, että julkaisen vihdoin Steamkaiserin. Steamkaiser on muinoin Laakerille lahjaksi väsätty Pahan Valtakuntaan pohjautuva sarjakuva, jossa hahmot ovat samat vanhat tutut, mutta miljöö on hieman muuttunut koska steampunk. Lukekaa ja nautiskelkaa huippulaatuisesta skannausjäljestä. Lienee syytä täsmentää sieltä täältä muutamia sanoja, jotka ovat rei'itettäessä kadonneet puhekuplista. Sivu 1 'kaikki' sivu 2 'myös' sivu 4 'toimintaa' sivu 5 'kyseenalaisesta' sivu 13 'luo'. Hämmentyneet ja kauhistelevat kommentit ovat tervetulleita. (Ja koska, kuten olen saanut todeta, kaikki eivät vielä hallitse tätä hienostunutta tekniikkaa, klikatkaa kuvat uuteen välilehteen niin näette lukeakin jotain.)

Taas ne ihmissudet.

Oli julma katselmus täynnä Ghibli-elokuvia ja Sherlockia. Kätkijät ja Prinsessa Mononoken katsoimme Lavineten kanssa vielä melko vakavin naamoin, mutta Game of Shadow'sin ilmestyttyä tv-ruutuun vääntyivät suupielet taas painovoimaa uhmaavasti.

Niin karmiva kokemus tuo Sherlock-elokuva oli, että lopuksi sekosin. Kaikki se yhteenliitetyn viihteellisyyden ja tylsyyden määrä sai minut vinksahtamaan täysin. Lisäksi jouduimme elokuvan alkuajan kuuntelemaan häiriintynyttä selostusta tapahtumista. Ei hyvä. Ja tämä Moriarty on sitten tylsä ja luonteeton. Ei se myöskään kovin uhkaava ole. (MoriParty - MetsäParty)

Jotten olisi kuitenkaan täysin järkeäni menettänyt, aloin aivoilleni järjestää muuta toimintaa. Löysin paljon Harry Potter -viittauksia. Ihmissusia vilisi kaikkialla, junalla matkattiin Hogsmörziin ja taisi se Kalkaros jossain vilahtaa samalla kun ihmisiä KUOLI kuin heinää (eli ei oikeasti kaatunut kuin heinää).

Mehua meni mukiin, se oli mukiinmenevää.

Kylään saapunut paavi johdatti meidät ovimaton yli Heaveniin (Sherlock ja John jäivät kiirastuleen).

Tappajakirja-Martinit tappavat minut nukkuessani, sillä en ole vielä lukenut niitä kaikkia.

Pupupupupupupupupupupupupupuputoaa. 

Ja jos mietitte miksi näissä merkinnöissä ei nykyisin enää ole mitään järkeä, on syy se, etten ole viime aikoina tehnyt oikeastaan mitään. Kirjat ovat odottaneet lukemistaan sillä välin kun minä olen ollut muiden velvollisuuksien kimpussa. Nyt voin taas lukea jonkin aikaa, kunnes sekin aika loppuu. Joten yrittäkää toki tulkita freudilaisia metodeja käyttäen tekstejäni tai jotain sillä aikaa kun minä yritän saada jotain normaalia aikaan. AIKA.

Minä häpäistä kaikki!

Ultimaalinen pahis-Lavinette ei pyri mihinkään säälittävään maailman valloittamiseen. Hän vain haluaa häpäistä kaiken - ja vielä jollain epämääräisellä aksentilla!

Olimme poimimassa marjoja (kuulostaa vielä ihan normaalilta, vai mitä?)(ne olivat siis pelkkiä mustaherukoita), kun aivomme änkesivät maailmaan kaikkea kammottavaa materiaalia. Häpäisynsä Lavinette aloitti Skinny Puppysta muuttamalla tuon pyhän nimen nimeksi Skini Pappi. Tämän papin uskonlahkon johtaja on luultavasti... Skini Pope!

Voitte päiväkodissa ilmoittautua Lavineten kiehtovalle ja asiantuntevalle kurssille Abdul Alhazredista nimeltä "Hullu arabi A:sta B:hen". Luotettavaa ja laadukasta lastenhoitoa jo vuodesta 1993! Lastenhoitoa jo... aika hiton monessa sukupolvessa! (Laskekaa itse sinne australopithecus-ajoille saakka!)

Samalla kun koetimme tukahduttaa vegehyttysten kapinaa, asteli lemmikkilude Remulus Herbert esiin koirankopista, mutta häntä ei juuri sillä hetkellä kaivattu. Selvitimme pian tämän jälkeen Lavineten pahimmat pelot: kampaaja ja piparit! Siinä tapauksessa ei varmaan kannata lähteä jouluna hankkimaan uutta kampausta...

Aivan. Sitten pyörimme. En tiedä kannattaako minun mainita missä pyörimme... Mainitako vai eikö mainita? Kannattaako sellaisen tiedon antaa välittyä teidän pieniin aivoihinne? Okei. Pyörimme... Aizen-sängyllä!!!

Ja sitten myöhemmin silmiini ilmestyi... double rainbow!!

OMG... So intense!

Mikä olisi sovelias lopetus näin järjettömälle postaukselle, jota eivät ketkään muut paitsi tuolloin paikalla olleet ymmärrä laisinkaan? Vaikkapa järjetön musiikki!!