maanantai 28. tammikuuta 2013

Kas näin pidän lupaukseni

Arvoisa olio Laakeri pyysi lausui minulle jälleen kohtalokkaat sanat "Laita se sun blogiis", jotka ovat siis lähes yhtä kohtalokkaat kuin esimerkiksi "Tilataan se". Tämä johtuu luultavasti siitä, että meidän Laakerimme ei yksinkertaisesti jaksa kirjoittaa näiden videoiden nimiä ylös. Enpä minä toisaalta valita, tuovathan nämä ns. turhatkin postaukset kuolleeseen blogiini hieman eloa. Tammikuu saattaa peräti näyttää aktiiviselta.

Pitemmittä puheitta kuitenkin tähän STP-taiteen huipentumaan. Matki kyseinen video sitten p3ntavuksen tyyliä tai ei, on Neronliemaus yksi viime aikojen villeimmistä ja kuumimmista STP-tapauksista (ehkä siksi koska kukaan muu ei ole julkaissut mitään pitkään aikaan... Olisi tämä aktiivisempinakin aikoina kuitenkin huippulaatua!).


Nauttikaa Häntäheikkimiehen sarkastisista kommenteista.

Lavineten The Kässärin (kyllä minä sille jotain nimeä jossain vaiheessa rupean kehittämään, ällös peljätkö!) betaaminen etenee hitaasti ja varmasti. Muutenhan ei moista prosessia edes viitsisi mainita, ellen olisi huomannut mysteerisiä yhtäläisyyksiä tarinan ja erään toisen ilmiön välillä. Tähän mennessä edennyt reissu nimittäin muistuttaa lääkärillä käyntiä. Sitä vaan mennään käymään lääkärin/jonkun hämärän hahmon luona siinä toivossa, että tämä saisi ammattitaitonsa ansiosta jotain aikaan, mutta toiveiden täyttämisen sijaan lääkäri/hämärä hahmo toteaa olevansa kykenemätön tekemään yhtään mitään (vaikka todellisuudessahan tämä vain haluaa äkkiä kahvitauolle eikä työuupumuksen ja ylityöllistämisen takia jaksa tehdä diagnoosia) ja lausuu kylmänviileästi: "Mä pistän sulle ton lähetteen tonne labraan/toiseen terveyskeskukseen/minne tahansa/jonkun papin temppeliin/jonnekin metsämajaan." Tässä seuraavassa pisteessä päähenkilö/terveydenhoitopalveluiden hyödyntäjä joutuu kohtaamaan kylmän ja epäluuloisen vastaanoton (etenkin jos kyseessä on labra!). Tänne pisteeseen et todellakaan ole tervetullut, mutta pakkohan homma on hoitaa pois alta. Sitten matka jatkuu pisteestä toiseen, ja jokaiseen päähenkilömme on yhä vähemmän ja vähemmän tervetullut, kunnes loppujen lopuksi kunnon diagnoosin sijaan jäljellä on vain sielua kalvava katkeruus ja väärä diagnoosi tehottomine lääkityksineen.

Toisaalta, en ole vielä edes The Kässärin puolessavälissä. Saa nähdä miten tämä terveysasemareissu päättyy.

5 kommenttia:

  1. Voi pyhä ja ikuinen Ankka! Voit uskoa että toi vertaus EI ole käynyt mun mielessä, mutta kieltämättä se on ÄÄRIMMÄISEN osuva. Varsinkin kun tarinan lääkäritkin astuvat pian mukaan... Voi ei. Silmät vuotavat vettä. En kestä. Aamu parani 101% tän ansiosta ja nyt jaksan lähteä töihin nauramaan ja itkemään mun tarinan kohtaloa. *kierii lattialle nyyhkimään hysteerisenä*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hädin tuskin maltan odottaa noita lääkäreitä.

      Tuosta tarinastahan on pakko tulla vähintään legendaarinen, kun jo betaamisvaiheessa syntyy ensimmäiset tulkinnat stoorin ja hahmojen symboliikasta. Varo vain, kohta The Kässäriä luetaan äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa.

      Poista
    2. No sinne se sopiikin, jos ei mihinkään muualle. Toi kirjoitus toimii Täydellisenä Kokeena, jossa oppilaan on korjattava kielioppi, tehtävä syvällinen analyysi ja selviydyttävä massiivisesta aineistosta 6 tunnin sisällä. Voin luvata että se karsii L:n ja E:n oppilaat joukosta :''D

      Poista
    3. Headcanon: Lopuksi paljastuu, että koko tarina on vain päähenkilö(ide)n kertomus surkeista lääkärikokemuksistaan, joita on yritetty maustaa Metro-lehden seuraavaa Lukijan kolumnia varten.

      Poista
  2. Plus Häntäheikkimiehen kerrassaan karmiva uhkavaatimus sai aikaan täydellisen betahajoamisen.

    VastaaPoista