Suunnittelimme Laakerin kanssa vuoden mahtavimman conin, joka kulkee nimellä Tau-con.
Tässä 8.10 järjestettävässä conissa kaikki Taunusten ystävät ja viholliset pääsevät huristelemaan mielin määrin öisen kuutamon valaisemalla viljapellolla. Sisään pääsee ilmaiseksi, jos tuo mukanaan vähintään kaksi jo valmiiksi panikoivaa takapenkkiläistä. Halvalla lähtevät myös conipaidat, joihin on painettu ainutlaatuinen Taunus-printti ja peltomaisema muistoksi kauhuntäyteisistä conihetkistä. Taunus, vanha auto, älä hajoa!
Ehdimme toki myös suunnittelemaan elokuvan jos toisenkin. Ensimmäinen olkoon tulevaisuuden klassikko "Elämä loppuu kuudelta".
Kyseessä on italialainen elokuva, vaikka ohjaaja ei olekaan italialainen. Kertojakin on ranskalainen. Elokuva kuitenkin alkaa alkuteksteillä ranksalaisen höpöttäessä samalla ranskaksi. Pian ilmestyykin vielä nimetön päähenkilömme, jolla on yllään haalarit ja päässään lätsä. Hän rakastaa vanhalla kitisevällä polkupyörällään polkemista halki italialaisen idyllisen pikkukylän. Matkansa varrella hän tervehtii sydämellisesti hymyillen iäkästä ja tervehenkistä rouva hedelmäkauppiasta, jolta hän saa kaikki appelsiininsa. Hedelmänsä hän menee syömään pieneen aurinkoiseen puistoon, jossa hän kohtaa ongelmaperheestä kotoisin olevan pojan. Tästä alkaa elämäniloinen ja lämminhenkinen 50-luvun Italiaan sijoittuva filmi. 4 ja pual tähtöstä.
Seuraava elokuvaprojekti onkin hieman erilainen. Kyseessä on agenttipätkä, jossa agentti John/Janne mm. ryöstää timantin (mistä seuraa malefaktiivi). Lisäksi ns. väkivaltaiset ihmiset pakottavat Johnin/Jannen ajamaan autoa (Taunusta?).
Se niistä sekoiluista. Katsoin Sotahevosen. Tykkäsin. Suosittelen. Oli hieno leffa. Katsokaa toki. Noin. Se siitäkin.
Lopuksi lausun kirouksen maailman tukkivaisinta ja hidastavinta ja ärsyttävintä keksintöä kohtaan. Ollos kirottu, lastenrattaat.
Ja hyvä musa loppuun.
