maanantai 30. heinäkuuta 2012

Minä häpäistä kaikki!

Ultimaalinen pahis-Lavinette ei pyri mihinkään säälittävään maailman valloittamiseen. Hän vain haluaa häpäistä kaiken - ja vielä jollain epämääräisellä aksentilla!

Olimme poimimassa marjoja (kuulostaa vielä ihan normaalilta, vai mitä?)(ne olivat siis pelkkiä mustaherukoita), kun aivomme änkesivät maailmaan kaikkea kammottavaa materiaalia. Häpäisynsä Lavinette aloitti Skinny Puppysta muuttamalla tuon pyhän nimen nimeksi Skini Pappi. Tämän papin uskonlahkon johtaja on luultavasti... Skini Pope!

Voitte päiväkodissa ilmoittautua Lavineten kiehtovalle ja asiantuntevalle kurssille Abdul Alhazredista nimeltä "Hullu arabi A:sta B:hen". Luotettavaa ja laadukasta lastenhoitoa jo vuodesta 1993! Lastenhoitoa jo... aika hiton monessa sukupolvessa! (Laskekaa itse sinne australopithecus-ajoille saakka!)

Samalla kun koetimme tukahduttaa vegehyttysten kapinaa, asteli lemmikkilude Remulus Herbert esiin koirankopista, mutta häntä ei juuri sillä hetkellä kaivattu. Selvitimme pian tämän jälkeen Lavineten pahimmat pelot: kampaaja ja piparit! Siinä tapauksessa ei varmaan kannata lähteä jouluna hankkimaan uutta kampausta...


Aivan. Sitten pyörimme. En tiedä kannattaako minun mainita missä pyörimme... Mainitako vai eikö mainita? Kannattaako sellaisen tiedon antaa välittyä teidän pieniin aivoihinne? Okei. Pyörimme... Aizen-sängyllä!!!

Ja sitten myöhemmin silmiini ilmestyi... double rainbow!!

OMG... So intense!
Mikä olisi sovelias lopetus näin järjettömälle postaukselle, jota eivät ketkään muut paitsi tuolloin paikalla olleet ymmärrä laisinkaan? Vaikkapa järjetön musiikki!!

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Parranajoa poistetuissa kohtauksissa

Ei minulla oikeastaan ole taaskaan mitään asiaa, jos sitä ihmettelitte, kunhan vain saavuin höpöttämään päivän dramaattisista tapahtumista.

Jotenkin päädyimme Lavineten kera katselemaan Tangledin, sitä suomennettua nimeä en edes suostu tähän kirjaamaan.

Katselu alkoi melko viattomissa merkeissä kuten katselut yleensä alkavatkin. Viimeistään siinä vaiheessa alkoi tapahtua, kun Tähkäpää ja Fitzherbert astelivat Sööttiin Ankkaan. Ankka (on ikuinen!) paljastui meille oitis homobaariksi, mikä ei ole laisinkaan yllättävää ottaen huomioon että yksi paikassa vähäpukeisena riehuvista barbaareista on Jönssön tulevaisuudesta. The Heavenly Jönssön vaikutti ottaneen vanhemmalla iällään hieman joulupukkimaisen muodon, mutta moni muu asia oli ennallaan. Jönssön nimittäin näytti edelleen olevan Amorin palkkalistoilla.

Fitzherbertin läsnäoloa ei katsottu Ankassa kovinkaan hyvällä, sillä sen lisäksi että hän on hetero, on hän myös sangen tyhmä (ÄO alle 150). Kaikki Ankan asiakkaat ovat katsokaas neroja, jotka silmänräpäyksessä kykenevät kaavan kuin kaavan avulla ratkaisemaan monimutkaisimmatkin matemaattiset ongelmat. Tällainen on siis Fitzherbertin tilanne: liian tyhmä ja liian hetero - mutta tarpeeksi hyvä parturiksi. Tämä kulmakarvojen ja muiden luonnottomien ulokkeiden expertti on vastuussa myös Lavineten MiesSinän hiustyylistä. Katsokaa ja ihailkaa.

Tämä kuva sinun on näytettävä punkkareille, ja sinun on sanottava: "Tässä olen minä!"
Muuta jäähdy/viihdykettä elokuva tarjosi muun muassa infernaalisen yliherra Pascalin, Maximuksen ja paistinpannun muodossa. Kaikki biisit (paitsi se yksi!) olivat kamalia. Sitä tavallista Disney-höttöä.

Ehkä pääsemme keskimarkka-aikinoiden vilinässä moisen musiikin tahtiin tanssimaan. Kaikki lipastonkantajat ja muut kantojuhdat siis valmistautukoot markkinoita varten! Muistakaa olla peseytymättä vähintään viikkoon, niin saatte aikaan autenttisen keskiaikatunnelman.

Ai niin ja tämäkin vielä. Löytyi Uinuvien kirjojen kaupungista.


maanantai 9. heinäkuuta 2012

Mustaherukkamehun keittelyä mustassamaijassa

Onnittelen lämpimästi itseäni, sillä kohtasin jälleen sanayhdistelmän, joka automaattisesti käynnistää ragereaktion. Moderni klassikko ja romanttinen komedia saivat joukkoonsa pohjoismaisen rikosdraaman.

Teidätte kenties nuo pohjoismaiset rikosdraamat. Yleensä päähenkilönä on jonkinlainen harmaa keski-ikäinen elämäänsä kyllästynyt mutiseva juoppo, yleensä ex-poliisi. Tällä henkilöllä, kutsukaamme häntä vaikka Johanssoniksi, on aina oltava ihmissuhdeongelmia, mieluiten ärsyttävä mutta joskus hyödyllinen ex-vaimo. Johanssonilla ei myöskään ole minkäänlaista kunnioitusta auktoriteetteja kohtaan, jotta sarjaa seuraavien harmaiden keski-ikäisten mutisevien pomojensa kanssa kamppailevien toimistojuoppojen olisi helpompi samaistua Johanssoniin.

Johansson ei siis vaikuta kovin erikoiselta tyypiltä, mutta jostain kumman syystä hän päätyy suorastaan maagisesti ratkaisemaan rikoksia. Rikoksen ratkaisu ei yleensä vaadi huimia päättelyketjuja (mikä ehkä selittää sen, että jopa Johansson selviää hommasta) vaan rikosliigan kätyreiden kolkkaamista, tietokoneen ääressä istumista ja sattuman kautta ratkaisevan tiedon löytymistä yleensä jostain yllättävästä paikasta (esim. Johanssonin kantakapakasta tai Johanssonin yhden yön suhteen yöpöydältä). Rikoksen selvittäminen johtaa useimmiten jonkin ihmiskauppaa käyvän kansainvälisen rikosliigan päämajaan (ihmiskauppa ja murhat ovat ainoat rikokset joita Johanssonin keskikokoisessa ruotsalaiskaupungissa tapahtuu). Poliittisia kannanottoja pohjoismaiselta rikosdraamalta on usein turha odottaa.

Tässä on valmis kaava pohjoismaiselle rikosdraamalle, jota voi varsin vapaasti soveltaen muokata itselle parhaiten sopivaksi. Muistakaa, että oli teidän ikioma pohjoismainen rikosdraamanne kuinka shaibaa tahansa, joku on aina valmis ostamaan sitä! Miljoonat odottavat omistajaansa! (Muistakaakin, että kun teidän bestseller-kirjasarjastanne tehdään sitten myöhemmin tv-sarja, ei siinä saa olla muita värejä kuin harmaan sävyjä. Muistakaa mainita tämä ohjaajalle.)

Huhhuh. Nyt riittää. Minähän mainitsin sen ragereaktion.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Rouva kutistuu kuin pyy maailmanlopun edellä

Ympärilläni viime aikoina parveilleet ihmisoliot ovat olleet luonteenlaaduiltaan hieman erikoisia, kun heidän suustaan pääsee jatkuvasti ulos kerta kaikkiaan hämmästyttäviä sanontoja. Esimerkiksi tuo pyyjuttu. Se ei ihan avautunut minulle. Ymmärrän kyllä, että pyy on pieni lintu. Mutta että se ihan kutistuisi?? No, saatamme pian kokea tämän maagisen kutistumisen jos aina niin laadukkaat ja luotettavat iltapäivälehdet kerran kertovat meille pyhän Totuuden.

Koska nyt kerran ehdin jo aloittaa jollain päättömällä hourinnalla, sillä on tuskin mitään väliä jatkanko vai en. Eli jatkan. Tänään korppiparvi varjosti minua matkalla läpi lähitienoiden. Mustat nokkasiipimöhkäleet raakkuivat korkeuksissa ja keikkuivat latvoissa.

Näin unta, että näin Tardiksen merenpohjassa. En ollut varma, oliko se vain harhaa, joten jätin asian mainitsematta muille unen henkilöille. Olin siinä unessa taas kiinalaisnainen. Olen ollut aika monessa unessa kiinalaisnainen. Ja kymmenes tohtori. Outoa.

Selvä, odotatte kuitenkin varmaan jotain asiaakin. Viikonloppuna oli pieni metsäinvaasio, hyökkäsimme Blogmäästerin ja hänen eläintarhansa kimppuun. Kertoisin jotain päivän hourailuista, jos vain kykenisin muistamaan edes murto-osan siitä hämärästä massasta. Ehkä Oscar Wilde posessoi minut jälleen. Muistan ainoastaan, että vasen polveni sai nimen Mutrio ja Lavineten oikea polvi nimen Historiantutkija.

Mulkoilimme kriittisin silmin läpi erään pahamaineisen elokuvan nimeltä Mustesydän. Lajityyppinä fantasia. Nuorten. Hieman oli mitäänsanomaton, liikaa yritystä ja feilausta, mutta ainakin filmi oli ilo silmälle. Muutamia mielenkiintoisia hahmoja toki spottasin, vaikka päähenkilöt ja pahikset jäivätkin vaisuiksi. Eläinhahmot ainakin olivat parhaita, ja eläimet näyttelivät tässä tapauksessa melkein ilmeikkäämmin kuin ihmiset. (Tuo nyt oli kyllä julmasti sanottu *hihiihihhihi*)

Itsekseni mulkoilin myös aivan yhtä kriittisin silmin palvottua Inceptionia.


En jaksa referoida juonta. Eli menen suoraan asiaan. Pidin elokuvasta, vaikka ymmärränkin miksi jotkut saattavat pitää sitä sekavana. Aika diippiä shittiä välillä. Mutta jos mindfuckista tykkää niin tykkää Inceptionistakin. Visuaalisesti koko systeemi on aivan käsittämättömän upea (ja kaikki efektit!!), mutta minusta tuntuu, että nyt kun kerran ovat ihan unet kyseessä, niin elokuvassa olisi ollut mahdollisuudet repäistä aivan kunnolla, sekä juonen että miljöiden kannalta. Harvat unet loppujen lopuksi ovat esimerkiksi maisemiltaan kesyjä. No joo, mitäpä minä valitan, kun muuten miellytti kovasti. Eeppistä dialogia, muuten.

Inception tarjosi minulle myös tämän nonstopilla viime aikoina soineen mahtimöhkäleen.

Jooh, ja hankin vihdoin Kätkijät. Katson sen vaikka tänä iltana. Tai jtn.

PS. Vaihdoin käyttäjänimeni, koska se saattaa herättää fandom-maailman nykyisen tilanteen vuoksi joitain MIELLEYHTYMIÄ.