Risu gegzin päällä

Tänään paljastui jotain hulppeaa: Tohtori ei olekaan viimeinen Time lord, sillä Morso kuuluu myös tähän jaloon kansaan, joka Gallifreyltä kotoisin on. Morson kumppanina toimii Aasi, ja K-9:n on korvannut Mouru-kissa. Tardiksena toimii hiivapaketti ("It's bigger on the inside!"), joka onkin luultavasti paljon käytännöllisempi kuin joku ihmeen poliisiboksi. (Ellei joku sitten saa päähänsä käyttää Morson Tardista leivontaan...) Tästä lopputuloksesta seurasi myös idea taas uuteen kamalaan Doctor Who -ficciin (Release date: Future).

Ja tilasin muuten vihdoin Horrible Historiesin ykkös- ja kakkoskauden! Riemuitkaa, sillä pian minäkin riemuitsen, sillä aion pitää ankaran maratoonin... Joskus.

Uusimmasta AD 1790:stä en sano muuta kuin että aika aineista meininkiä oli tälläkin kertaa.

Sitten on vielä tämä kammotus. En ole aivan varma vihaanko vai ihailenko sitä. Ehkä molempia. Se herättää minussa joka tapauksessa hyvin ristiriitaisia tunteita.

Ja huomenna minut väkipakolla ängettään jonnekin prkleen Studia-messuille. Toivottavasti siellä on edes se vihreä jopo, niin voin purkaa johonkin aggressioitani.

Sinun on itse annettava itsellesi lupa

Älkää huoliko, en ole muuttamassa blogini sisältöä tekotaiteelliseksi shaibaksi. Naureskelimme vain aiemmin lajitoverin kanssa eräälle kauhealle elämänohjekirjaselle, joka on tahtomattaan koominen. Missään kirjasen tarjoamissa lauseissa ei ole oikeastaan mitään järkeä. Ne kaikki ovat vain jotain epämääräistä ympäripyöreää sisällötöntä NONSENSEA, kuten David Hume asian muotoilisi.
Esim. "Se mihin keskityt, leviää laajemmalle... ajattele siis sitä mitä haluat!" Voi prkl, oikeestih.

Ja Humeen viittasinkin jo aiemmin, eli filosofian koe - done! Paljon pohdiskelua ja kirjoittelua ja sen sellaista. Doctor Whon nelosboksin olen jo saanut haltuuni, eli lupaava viikonloppu edessä.

Ja tämä mahtava ohjelma, Omid Djalili Show, jatkuu jälleen sunnuntaina!! Aion TODELLAKIN katsoa.

Ja joku ei taaskaan ainakaan löytänyt yhtä ääliömäisen hyvää biisiä. Miksi minua piinataan liian hyvällä musiikilla?? Miksi?!

Menenpä tästä *glug-glug-glug*... Eli teelle.

I love the salsa!

Aaargh. Filosofian ja etenkin hardcore-metafysiikan pänttäys näihin aivoihin saa kaikki aistihavaintoni ja rationaaliset toimintoni ihmeellisiin sfääreihin. Sata sivua mokomaa ja jo nyt "Nuolten herrat" -kirjan nimi muokkautuu pääkopassani Suolten herroiksi...

Yritän huomenna jatkaa kasilukua. Tietyistä syistä sen kirjoittaminen hieman jäi jummimaan paikoilleen toissapäivänä. Koetan päästä kuitenkin päästä slashin kauhuista äkkiä yli.

Hm? Eilen oli riemastuttava saksan koe, sellainen tavallinen sentin paksuinen pinkka.

Ei nyt mitään tämän kummoisempia. Katsoin eilen tosin erään ruotsalaisen lyhytelokuvan, nimi "Istället för Akrakadabra". Aika random katselmus, mutta varsin lyhyt ja viihdyttävä sellainen. Oscar-ehdokaskin tämä kyseinen pätkä on ollut, BTW.

Jotain vielä loppuun, ettei tämä merkintä näyttäisi kamalan lyhyeltä. Joku hyvä biisi?

Viimeisten toivomusten toteuttamistoimisto

'Fuck them,' he wept.  'Fuck them all.'

He did not lift his head again. ---

'That I think I can do for you,' he said meditatively.

Niin sanoi meille Richard K. Morganin The Cold Commandsissa Ringil, tuo yhden miehen viimeisten toivomusten toteuttamistoimisto. Ja tuo oli päivän äärimmäisen taiteellinen lainaus, jota tuli tänään koulussa hieman puitua, sillä mihinpä me kaksimielisyyksien mestarit emme takeruisi. -.-'

Älkääkä turhaan kuvitelko, että oikeasti aion kertoa mistään järkevästä, kun tänään ei yhtään mitään järkevää edes tapahtunut. Englannin puhekurssin tunnilla luin ääneen äärimmäisen taiteellisen puheeni, jossa julistin Skinnymandria Painter 2027 -voittajan (Jönssön von Tittenström) ja ylistin hänen kaameaa taideteostaan. Puheellani niitin kunniaa ja herätin kauhua (Argentiinassa).

Koetan lukea Inheritancea eteenpäin, mutta sormeni syyhyävät omaa tarinaa kirjoittamaan, mutten voi kirjoittaa koska minun on luettava... Ikuinen sykli. Jospa vain tekisin kompromissin: luen nyt vielä kun olen järjissäni ja kirjaimet vielä näyttävät luettavilta symboleilta. Rajan ylittämisen jälkeen olen sopivan esteettömässä tilassa voidakseni kirjoittaa epämääräisiä kohtauksia ja keskusteluja.

Sitä ennen vielä aiheeseen hyvin löyhästi liittyvää kyseenalaista mutta varsin miellyttävää musiikkia.

This pig will walk on the water

This pig will walk on the sea

This pig will walk wherever he wants

Walk on me