Nyt pääsettekin sitten kuulemaan kaikesta siitä, mitä kaikkea olen viime päivinä tehnyt. No, ette ihan kaikesta tietenkään, sillä esittelen teille ankarasti
Luin Hannu Rajaniemen The Quantum Thiefin loppuun. Ja - ah! - mikä lukukokemus se olikaan!
Kirja on saanut osakseen paljon hehkutusta, eikä aivan suotta. Ensinnäkin, Rajaniemi on tunkenut kirjaan joitain suorastaan ällistyttävän omalaatuisia ideoita ja asioita, joista yksikään aiempi scifikirjailija tuskin on uneksinutkaan! Ja kaikki teknologia yms. on kuvailtu äärimmäisen tarkasti pienintä yksityiskohtaa myöten! Tämä tekee kirjan kielestä toki hieman raskasta, mutta itse en kokenut tylsistyväni kertaakaan tarinan aikana, sillä tapahtumat veivät mennessään.
The Quantum Thiefin hahmot ovat myös äärimmäisen kiehtovia. Päähenkilö, itse mestarivaras Jean le Flambeur on luonnostaan jotain käsittämättömän mahtavaa ja hehkutettavaa! Lisäksi suurta viihdytystä tarjoaa etsivä Isidore Beautrelet, joka meinasi ajaa minut hulluuden partaalle nimeämällä pienen vihreän cthulhu-mikälie-lemmikkinsä Sherlockiksi... Jeanin ja Isidoren älyjen mittelö ja kissa-hiiri-leikki on kerrassaan mieltäkutkuttelevaa luettavaa! Oman lisänsä tarinaan toivat myös Mieli, Perhonen ja monet muut suuret persoonat.
Niin. Ja hienoa oli tietenkin myös suomalaisten nimien ja sanojen käyttäminen englanninkielisen tekstin seassa. Varsinkin niiden kirosanojen.
Nyt luen Risto Isomäen teosta Sarasvatin hiekkaa lähinnä äidinkielen esseetä varten ja ihan omaksi huviksenikin, sillä tähän mennessä kirja on ollut vain täyttä hienoutta. Siitä kuitenkin lisää kirjan lukemisen jälkeen.
Kaiken muun lisäksi olen mm. päntännyt ruotsia, katsonut AD 1790:n, katsonut Omid Djalili Show'ta, kirjoitellut esseitä ja muuta turhaa. Toivokaamme että pääsen jälleen Internetin voimin piakkoin päivittelemään.
Bis dann!
