Väsyneen tunnelman ja vielä jonkin muun posessoimana

Minua hieman... väsyttää. Olen väsäillyt äidinkielen ja ruotsin esseitä jonkin aikaa eli monta tuntia. Siinä lomassa sain pitkästä aikaa jonkin kirjan luettua. Tällä kertaa kyseessä oli Steven Hallin Haiteksti.

Mikä kutkuttava ja omalaatuinen opus siinä vasta olikaan! En voi kyllä sanoa lukeneeni yhtään vastaavanlaista kirjaa aiemmin. Haitekstissä oli vaikka mitä elementtejä trilleristä ja kauhusta suorastaan surrealistiseen maagiseen realismiin. En varmaan kuulosta kovin vakuuttavalta, ja kirjan takakansi herätti minussa itsessänikin aluksi suuria epäilyksiä, mutta tämä kirja totisesti on monta kertaa parempi kuin se, miltä yksikään ihminen voi sen tiivistämällä saada kuulostamaan.

Tarinassa seikkaillaan keskellä ihmeellistä epätilan, ideoiden, käsitteiden ja käsitekalojen maailmaa. Eräänä päivänä Eric Sanderson menettää muistinsa täysin ja alkaa saada kirjeitä itseltään, ensimmäiseltä Ericiltä. Pala palalta Eric alkaa rakentaa ympärilleen uutta elämää, joka koostuu osittain vanhasta. Hän saa psykologiltaan ja kirjeistään itsestään selville hämmentäviä ja peräti uhkaavia asioita, sillä hänen perässään ei ole enempää eikä vähempää kuin...

ludoviciaani.

Asiat johtavat lumista rinnettä alas vyöryvän lumipallon lailla toinen toistaan dramaattisimpiin asioihin, kunnes kaikki muuttuu täydellisen mahtavaksi ja sellaiseksi, mikä on nyt aiheuttanut minulle nyt tällaisen epätavallisen kaunopuheisen olotilan.

Ja minun tämänhetkinen olotilani käskee: LUE!

-----

Tilaamani Horrible Historiesin kaksi ensimmäistä kautta saapuivat viimein ja olen niin happy! Iltapäivällä kyyläsin niin monta jaksoa putkeen että menin aivan nostalgiaryöpyissä jaksolaskuissani sekaisin. Oli myös mukava nähdä pari minulle aiemmin täysin tuntematonta sketsiä... Teheheheeee... Khihihiihii...

Anteeksi, en oikein tiedä mikä minuun äsken meni. Joku fanityttö tai Oscar Wilde taisi taas posessoida minut tai jotain.